Mufi ja Emma

Emma ja Mufi elokuussa 2010

Emma ja Mufi jouluna 2013

Mufi tykkää Emmasta.

Joulu päättyi...

ja koira sai kinkusta luun. Onnellinen loppu.

Rakkikoiran joulu

Lähdimme Mufin kanssa joulun viettoon Hämeenlinnaan emännän äidin luokse. Joulun vietto aloitettiin pienellä aattokävelyllä. Mufi ja Jessi olivat viimeksi nähneet kesällä, joten suurempia kärhämöitä välttääkseemme tassuttelimme pienen kävelyn. Vähän piti Mufin pörhennellä kun remmiin laitettiin, mutta siihen jäi. Kavereita ollaan.

Joulukorttikuvaukset jäi tältä vuodelta, kun ei löytynyt poronsarvipantaa, niin sitten piti vähän poseerailla kuusen edessä. Ei ollut mikään helppo homma kuvaajalle kun pikkuinen viipperä eli Jessi-neiti ei millään malttanut pysyä hetkeäkään paikallaan.

Kävelimme vielä joulupäivänä hautausmaalle viemässä kynttilän muualle haudattujen muistomerkille. Oli tosi tunnelmallista kävellä sinne ja ihailla kynttilöiden loistetta. (Huom. Kyseisestä seurakunnasta on tarkistettu, hautausmaalle saa ottaa koiran mukaan, kunhan katsoo ettei karvakaveri pissaile.)

Tapaninpäivänä olikin jouluvietto ohi ja palattiin takas

Loman aloitus

Lähdettiin sitten Mufi-pojan kanssa lomanviettoon. Jotta voisi oikeasti lähteä lomalle, niin pitäähän sitä ensin töitä tehdä :D
Ensin vietettiin päivä toimistolla aputassuna ja häntää huiskuttelemassa.








Toimistolta suunnattiin sitten satamaa ja laivalla kohti Suomea. Matkustettiin Viikkarilla, joten koiraa ei tarvinnut jättää autoon eikä teljetä mihinkään häkkiin. Istuskeltiin kansipaikoilla muina koirina. Saatiin me ihmettelyjä, että miksi koira on mukana laivalla. Kuvittelivat, että olimme olleet risteilemässä vaikka olimmekin ihan vaan reittimatkalla.

Kaiken tämän touhuamisen jälkeen oli hyvä kotosalla kattoa telkkaria ja ottaa unoset.

Jõuluturg

tonttu-koira

Emäntä sai päähänsä lähteä ihmettelemään Jõuluturgia vanhaankaupunkiin. Rakkilaiselle loimi niskaan (heijastimien vuoksi) ja kuonopanta, sen kanssa on helpompi kuljeskella ihmisjoukoissa. Mufi ei vaan oikein arvostanut näitä kumpaakin pahaa, vaikka kovin sitä nameilla yriteltiin lepytellä. Muiden ihmisten mielestä Mufi oli oikein hellyttävä tonttukoira. Taisipa koiruus päästä erään turistin loma-albumiakin koristamaan!







 Bonuksena muutama kuva Jõuluturgista. Klikkaamalla saa kuvat vähän isommiksi.

Mufin apina

föpiftelyä

bon apetit!

Mufilla on apina. Sen kanssa söpistellään ja leikitään. Ruokakin näytti maistuvan paremmalle apina kainalossa, maiskutuksesta päätellen. Omnomnom.

Pikkupäikkäreillä

myllätty peti

Emännän kirppiblogissa esiteltiin uusi hieno peite estämään untuvapeiton talviturkin muodostusta. Toimiihan se, melkein.

Rakkilainen rakastaa sujahtaa salapäikkäreille sänkyyn ja tietysti pitää pääkin tyynylle. Siihen ei mitkään koristetyynyt kelpaa, e-hei. Eihän emäntäkään moisille päätään pistä kun unille käy.

Mitähän tuohon nyt keksisi estämään moista koirankujetta..?

Karvaa, karvaa ja lisää karvaa

viluinen peitto

Talventulon huomaa helposti. Erilaiset eläimet, kuten oravat, jänikset, kissat, koirat ja untuvapeitot, kasvattavat itsellee talviturkin, jottei talvella tulisi vilu. Hetkinen... Untuvapeitolla talviturkki?!

karvaa..

Rakkilaisella on ollut aika mahtava karvanlähtö keväästä. Tänään harjailin lattialta suurimpia irtokarvoja pois, ettei imurin pölypussi olisi heti aivan tukossa. Kuvasta näkee karvan määrän. Huomauksena mainittakoon, että eilen lattialta harjailtiin samanlainen kasa karvaa ja hiekkaa pois. Kuten myös toissapäivänä ja niin edelleen...

kidutusvälineistö

Koiruutta on myös harjailtu ulkona, jos vaikka vähän saisi karvaa jätettyä muuallekin, kuin sänkyyn tai lattioille. Furminaattorillahan tuo irtoava villa lästisi näppärästi, mutta se on niin iso möykky kuljettaa taskussa mukana, tai sitten emännällä on vaan liian pienet taskut. Joten mukana on kulkenut pohjavillahara ja kampa. Ihan sama se tuntuu olevan, millä rakkilaisesta rapsuttelee karvaa irti, yhtä kamalaa se on aina.

närkästynyt harjauksen uhri

Karkki ja kepponen

Halloweenin eli Hallain yön jälkijunassa oli pitkästä aikaa kepposten vuoro. Mikä semmonen kepponen sitten oikein on? Se on talouspaperi-töttöön tehty namijemma.

Muistan vielä, kun ekan kerran kepposteltiin, ei rakkilainen millään meinannut ymmärtää jutun jujua, katseli vaan päistään rutattua töttöä korvat höröllään ja pää kallellaan. Mutta sitten kun se juju keksittiin, voi pojat! Ihan parhautta, sanoo rakkilainen. Nomnomnom.

Muuttotohinoita

väsynyt aputassu uudessa kodissa

Hupsheijakkaa!

Sinne katos viikonloppu, että hujahti. Muuttotohinoihin, nimittäin. Muutettiin pienestä kaupunkiyksiöstä vähän isompaan kaupunkiyksiöön. Nyt mahtuu rakkilainen riekkumaan luun kanssa kunnolla! Mutta oli se viikonloppu rankka. Piti auttaa pakkaamisessa, tavaroiden kuskaamisessa että purkamisessa. Eihän toi emäntä millään olis pärjännyt ilman aputassua, on se vähän semmonen... no, häslä.

Nyt sitten totutellaan uuden talon elämään ja ääniin. Tänään on jo emäntä pari kertaa säikäytetty vahtihaukahduksella, kun on (muka) jotain ääniä kuulunut. Onhan se hyvä, että on valpas koira!

Korvapuoli

Emäntä halusi hienon syyskuvan rakkilaisesta. Taustalla pudonneita lehtiä ja syksyistä auringonpaistetta. Kerrankin olosuhteet onnistuivat, niin sitten koirasta tuli korvapuoli. Kyllä niitä korvia löytyy päästä kaksin kappalein, vaikka valikoivasta kuulosta voisi muuta päätellä...

Kaiken karvaisten oma päivä

Tänään erilaisten teemojen on päivä: kansallinen korvapuustipäivä, Roosa nauha-päivä ja maailman eläinten päivä. Noi kaks ekaa ei oo ihan mun juttuja, joten skipataan ne...

Maailman eläinten päivä, meille karvakavereille. Miten teillä vietetään eläinten päivää? Meillä vietetään näin: herkutellen! 

Oikein karvaista, kuraista ja kuolaista eläinten päivää kaikille! Vaikka kyllähän me tiedetään, että eläinten päivä on joka päivä ;)

Samiksii vai ei?

Tuolla koirablogeissa kiertää haasteen tapainen, jossa mietitään onko koira ja omistaja kaltaisensa. Mauri-setä tämän kaksi marjaa-haasteen polkaisi käyntiin, ja me napataan vähän myöhässä tästä kiinni.

Innostunut Mufi

1. Me ollaan vähän hössöjä ja innostutaan kumpikin aika helposti.

2. Autoilu on lempparia. Emäntä huruttaa, Mufi-poika lukee karttaa ja kilometrejä kertyy. Mufi osaa myös viihdyttää automatkoilla laulamalla (lue kiljumalla) koiransielunsa voimin. Emäntä usein myös tulee kuoroon mukaan ja kiljuu etupenkiltä: "HILJAAA!"

3. Me ollaan kumpikin vähän persoja herkuille. Tai oikeestaan aika paljonkin.

4. Tykätään hirveesti köllötellä sängyssä, varsinkin emäntä hankki ison, pehmoisen untuvapeiton. Mufilla tosin oikeesti ei ole lupaa olla sängyssä, joten koiruus torkuskelee sängyllä "salaa" (siis silloin kun kukaan ei näe).

5. Me pussaillaan paljon. Mufista on erityisen hauskaa tulla herättämään emäntä antamalla oikein paljon nuuhkusuukkoja ja ihan kunnon suukkojakin aikaisin aamulla. Jostain syystä tätä tapaa ei aina arvosteta...

Ihan kymmentä kohtaa ei nyt keksitty, mutta näillä on hyvä aloittaa!

Puistoilua

Emäntäkin on vihdoin saanut itsensä kuntoon, joten tänään oli tiedossa vapaapäivän kunniaksi koirapuistoilua. Kavereita ei puistoon sattunut samaan aikaan, mutta eipä tuo haitannut, hyvin sitä pystyi hömpöttämään muutenkin.

Mufi kyllästyi kuvattavana olemiseen ja rupesi ilveilemään. Namikaan ei tullut tarpeeksi nopeasti kuonoa kohti!

Plääh!

Emäntä sairastaa ja pientä koirapoikaa TYLSISTYTTÄÄ. Sais jo mamma parantua! *huokaus*

Kesäreissu Suomeen

Kesällä mä pääsin mamman mukaan Suomeen nuuskuttelemaan omaa pihaa ja lähimettiä. Oli kyllä huippu reissu! Laivalla olin tosi kiltisti ja torkuin vaan jaloissa ja laivamatkan jälkeen oli tiedossa mun lempparia: autokyyti!






Päästiin myös autoillen mustikkamettään. Isoja meheviä mustikoita, suoraan mättäästä! Mamma oli ihan tyhmä ja työnsi joka kerta kuonon pois kun yritin tutkailla sen kupista mustikoiden laatua.

Mummikin tuli käymään kylässä. Se on adoptoinut tommosen pikku-viipperän, joka sinkoili ja kuopsutteli keppinsä kanssa. Murisi vaan, kun yritin tehdä tuttavuutta. Hurja neito!

Ja käytiin me myös kävelyilläkin! Olipas hauskaa lukea pitkästä aikaa suomenkielisiä uutisiakin :D

Kootut kesäkuulumiset

Aattelinpa kertoa mun kesästä, tai ainakin näyttää paljon kuvia siitä.

Tänä kesänä olen...

nuuskutellut paljon kukkasia, taisinpa vähän noita hörhelöitä puhallellakin.

kävin meressä uimassa kuumina päivinä. Sain emännänkin kerran kaveriksi roiskuttelemaan. Tai jostain kahlailusta oli puhuvinaan, mutta minä-poika vaan roiskin! :D

reissasin pienellä lautalla Prangin saarelle ja tutustuin paikallisiinkin. Mukava tyyppi. Kyseessähän oli emännän työpaikan kesäpäivät ja ohjelmaanhan kuului grillaaminen ja syöminen, nomnom..

Näiden lisäksi pääsin myös Suomen reissulle, mutta siitä sitten toisella kertaa :D

Toimistokoira leikkisetänä

Noottia tulee taas kuulumisten päivittämisistä, tai siis niiden puutteesta. Mutta korjataanhan sekin asia nyt!

Karvakorva muutti siis emännän kanssa Tallinnaan uutenavuotena 2012-13. Täällä siis ollaan ja haukahdellaan viroksi! Emäntäkin sai töitä, joten Mufi-pojasta tuli toimiston vieraileva tähti

Tänään toimistokoira vaan joutui leikkisedäksi kun paikalle tuli myös 7-kuinen aussi-neito Dixi. Kivaa oli!