Jõuluturg

tonttu-koira

Emäntä sai päähänsä lähteä ihmettelemään Jõuluturgia vanhaankaupunkiin. Rakkilaiselle loimi niskaan (heijastimien vuoksi) ja kuonopanta, sen kanssa on helpompi kuljeskella ihmisjoukoissa. Mufi ei vaan oikein arvostanut näitä kumpaakin pahaa, vaikka kovin sitä nameilla yriteltiin lepytellä. Muiden ihmisten mielestä Mufi oli oikein hellyttävä tonttukoira. Taisipa koiruus päästä erään turistin loma-albumiakin koristamaan!







 Bonuksena muutama kuva Jõuluturgista. Klikkaamalla saa kuvat vähän isommiksi.

Mufin apina

föpiftelyä

bon apetit!

Mufilla on apina. Sen kanssa söpistellään ja leikitään. Ruokakin näytti maistuvan paremmalle apina kainalossa, maiskutuksesta päätellen. Omnomnom.

Pikkupäikkäreillä

myllätty peti

Emännän kirppiblogissa esiteltiin uusi hieno peite estämään untuvapeiton talviturkin muodostusta. Toimiihan se, melkein.

Rakkilainen rakastaa sujahtaa salapäikkäreille sänkyyn ja tietysti pitää pääkin tyynylle. Siihen ei mitkään koristetyynyt kelpaa, e-hei. Eihän emäntäkään moisille päätään pistä kun unille käy.

Mitähän tuohon nyt keksisi estämään moista koirankujetta..?

Karvaa, karvaa ja lisää karvaa

viluinen peitto

Talventulon huomaa helposti. Erilaiset eläimet, kuten oravat, jänikset, kissat, koirat ja untuvapeitot, kasvattavat itsellee talviturkin, jottei talvella tulisi vilu. Hetkinen... Untuvapeitolla talviturkki?!

karvaa..

Rakkilaisella on ollut aika mahtava karvanlähtö keväästä. Tänään harjailin lattialta suurimpia irtokarvoja pois, ettei imurin pölypussi olisi heti aivan tukossa. Kuvasta näkee karvan määrän. Huomauksena mainittakoon, että eilen lattialta harjailtiin samanlainen kasa karvaa ja hiekkaa pois. Kuten myös toissapäivänä ja niin edelleen...

kidutusvälineistö

Koiruutta on myös harjailtu ulkona, jos vaikka vähän saisi karvaa jätettyä muuallekin, kuin sänkyyn tai lattioille. Furminaattorillahan tuo irtoava villa lästisi näppärästi, mutta se on niin iso möykky kuljettaa taskussa mukana, tai sitten emännällä on vaan liian pienet taskut. Joten mukana on kulkenut pohjavillahara ja kampa. Ihan sama se tuntuu olevan, millä rakkilaisesta rapsuttelee karvaa irti, yhtä kamalaa se on aina.

närkästynyt harjauksen uhri

Karkki ja kepponen

Halloweenin eli Hallain yön jälkijunassa oli pitkästä aikaa kepposten vuoro. Mikä semmonen kepponen sitten oikein on? Se on talouspaperi-töttöön tehty namijemma.

Muistan vielä, kun ekan kerran kepposteltiin, ei rakkilainen millään meinannut ymmärtää jutun jujua, katseli vaan päistään rutattua töttöä korvat höröllään ja pää kallellaan. Mutta sitten kun se juju keksittiin, voi pojat! Ihan parhautta, sanoo rakkilainen. Nomnomnom.