Mufi on nyt asustanut meillä kolme ja puoli kuukautta. Sinä aikana herra on rohkaisttunut ja koiruudesta kuoriutui varsin leikkisä ja seurankipeä tapaus. Suurimmaksi osaksi pahat tavat ovat jäänet pois, kuten varastelu vaikkakin nenä tuppaa hakeutumaan pöydän reunoille, niin sängyssä köllötellään aina yksin ollessa. Löytyipä sieltä jo kertaalleen lelukin! Piippauskin tuntuu jääneen suurimmaksi osaksi pois, tai sitten olen vain siihen ääneen jo niin tottunut etten enää edes rekisteröi.
Vaikka koira onkin rohkaistunut kummasti, vielä uudet ihmiset jännittää, joskin uskalletaan tutustua nopeammin. ja jos oikein kovin jännittää, on mamman tai karhun selän taakse hyvä mennä vöhisemään ja murisemaan ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti